17.1.2016
Sain eilen loppuun Eeva Joenpellon elämänkerran. Hyvää luettavaa "porvarikirjailijan" elämästä. Kirja ei ole niin loistava kuin monet Panu Rajalan kirjailijaelämänkerrat, mutta onnistunut kuitenkin. Helena Ruuska kuvaa kiinnostavasti sekä Joenpellon elämää ja avioliittoa että ponnisteluja tulla vakavasti otettavaksi kirjailijaksi.Joenpelto kirjoitti hienoa, psykologista realismia.
Pitääpä lukea uudelleen hänen Finlandia-palkinnon vuonna 1994 saanut romaaninsa Tuomari Müller, hieno mies. Finlandia-voittajat jää toisinaan minulta lukematta. Jussi Valtosta (2014) en ole lukenut, eikä nyt vieläkään oikein kiinnosta. Kuten ei Laura Lindstedt'kään (2015). Ehkä joskus myöhemmin.
26.6.2016
Illalla lueskelin Anita Konkan Unennäkijän muistelmia, sympaattista luettavaa. Anita Konkka on Juhani Konkan tytär, kulttuuriperheen lapsi ja 70-luvun kirjailijapiireissä elänyt kirjailija. Isästään hän kirjoitti romaanissa Johanneksen tunnustukset (!995) ja sedästään romaanissa Musta passi (2001). Niissä on unenomaista tunnelmaa. Muistelmat kertovat antoisista lukukokemuksista, tapaamisista ja tuttavuuksista. Hän kirjoittaa hyvin ja persoonallisesti.
Aino Kallaksen Elämäni päiväkirjat (1917-1932)oli matkalukemisena, kun kävin toukokuussa Haapsalussa. Nuo päiväkirjat sisältää vuodet, jolloin Kallas oli suhteessa Eino Leinon kanssa ja suhteen päättymisen sekä Lontoon vuodet. Rakkaussuhteesta olisi kiinnostavaa tietää myös Oskari Kallaksen ajatuksia. Avioliitto kesti.
Nuo kaksi kirjaa ovat oikein innostavia ja luen niitä myös kuin oppiakseni. Tässä innostuksen tilassa lopetan merkinnät Martti Lindqvistin ajatuksiin:
”Syntyminen maailmaan tapahtuu sen toivon varassa, että huominen on mahdollinen sielläkin, missä ei ole koskaan aikaisemmin ollut ja mitä ei voi ymmärtää ja hallita. Ja ajallaan tapahtuva kuolema on sama asia kääntäen: silloinkin antaudutaan tuntemattomalle toivon varassa.” (Toivosta ja epätoivosta, 2004)
3.7.2016
Ratkaisin lukemisen puutteen siten, että lainaisin kirjastosta useita kirjoja ilman, että kirjailija oli minulle tuttu. Päätin, että luen niitä ilman mitään ennakkotietoa. Julkaisemisen Keltaisessa kirjastossa ajattelin kuitenkin olevan tietty suositus. Katsotaan, miten kokeilu onnistuu.
13.7.2016
Sadepäivänkin kirkastaa kirjat. Luin Keltaisen kirjaston kirjoista Andrew O'Hagan'in Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe. Aika mainio, 60-luvun kulttuurielämää ja juorujakin, kertojana koira. Hiukan jäi tunne, että mitähän tästä oikein pitäisi ajatella.
Nyt luen Katja Petrovskajan Ehkä Ester. Kirjailijan erityinen tyyli näkyy hänen kertoessaan juutalaisjuuristaan Puolassa, Ukrainassa ja Venäjällä. Erityinen tyyli, tiettyä keveyttä – huumoriakin aluksi, kunnes sävy synkkenee loppua kohti. Jhumpa Lahirin Tulvaniitty odottaa vielä ja jääkin ehkä nyt väliin, kun sain kirjastosta Kazuo Ishiguron Haudattu jättiläinen (2016), josta olen oikein kiinnostunut.
14.8.2016
Luen Rajalan Inhan elämänkerta-romaania, tunnen olevani matkalla minäkin. Ishiguron Haudattu jättiläinen ei olekaan sillä tavalla kiinnostava kuin odotin. Jätin kesken.
6.10.2016
Olen lukenut vähän kaikenlaista, erityisesti innostumatta. Pieniä helmiäkin, kuten Takashi Hiraide: Kissavieras ja Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista. Tunnelmia ja estetiikkaa! Nyt luen Zinaida Linden: Kirjeitä Japanista. Kirjemuoto toimii hyvin, katsotaan kestääkö loppuun asti.
20.10.216
Sain käsiini Riitta Jalosen kirjan Kirkkaus, olen lukenut nyt vajaa sata sivua. Ja vaikuttaa tosiaan ihanalta, olen jo vakuuttunut, että tämä on paras lukemani romaani vuodelta 2016. Romaani kertoo uusiseelantilaisesta kirjailijasta Janet Framesta, joka kuoli vuonna 2004. Olin juuri aloittanut lukemaan Chimamanda Ngozi Adichien Purppuranpunainen hibiskus, mutta jätin sen nyt odottamaan. Omituinen, paatoksellinen kieli. Adichien aikaisemmin lukemani Huominen on liian kaukana oli mielestä valtavan hyvä.
22.10.2016
Kirkkaudesta vielä: Onneksi luin ensin Jalosen kirjoittaman loppuluvun. Siinä Jalonen kertoo, miten hän ”löysi” Framen ja mitä sitten tapahtui. Minun oli hyvä saada tietää, että Jane Campion on tehnyt elokuvan Framen kirjan pohjalta. Muistui mieleeni Campionin elokuva Sweetie, joka myös teki minuun suuren vaikutuksen, ja jätti syvän jäljen. Jotenkin Campionin kuvittivat lukemistani.
Huomioita - ei merkittävyysjärjestyksessä:
- Hätkähdyttävää: Hääpuku liikkeen ikkunassa Lontoossa. Ja kärpäset jotka törmäilivät kankaaseen.
- Lapsuuden perheestä: Lika ja hajut, perheen tuska ja luja sitova voima
- Kamppailu: Muutamien naista kannattelevien ihmissuhteiden kuvaus - Kirjailija><mielisairas
- Pois lähtemisen rohkeus
8.11.206
Kirkkaudesta edelleen: Kieli on hienoa, mielen syvyyksiä ja sekavuuksia ilman että lukiessa olisi ollut mitenkään hankala seurata ajatusta. ”Parisuhderakkaudessa” Janet ei onnistunut, kohtaamiset olivat ongelmallisia. Mutta sen sijaan Janetilla oli ihania, rakastavia, kannustavia miehiä lähellään, vaikka sitten muutakin (isä ja veli).
1.12.2016
Ihanaa kun on hyvää luettavaa. Luen E Clinen Tytöt -romaania. Kannessa lukee että 'Tämä kirja särkee sydämesi ja räjäyttää mielesi'. Raju se onkin, mutta hienoa luettavaa. Tyttöyttä, 60-lukua ja hippiyttä äärirajoille vietinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti