Sukulainen on muistisairas, vanha mies, joka asuu pienen kunnan ylläpitämässä palvelutalossa, kahden hengen huoneessa.
Nainen kirjoittaa: ”Tänään sieltä (palvelutalosta) soitettiin, että ulkoilemaan pääsee, jos maksaa ulkopuoliselle ulkoiluttajalle 10 € ulkoilukerralta, mahdollisuus kolmeen ulkoiluun viikossa eli 30 € viikossa, 120 € kuukaudessa. Hoitajat eivät ehdi ulkoiluttaa.”
Kirjoittajaa huolestuttavat sukulaisensa asiakasmaksujen korotukset ja uusien maksujen määrääminen. Palvelukodin maksut kuukaudessa ovat:
Vuokra kahden hengen huoneessa 250 euroa. Hoitopalvelumaksu 190, ateriat 12 euroa vuorokaudessa eli 360 euroa kuukaudessa.
Yhteensä 800 euroa kuukaudessa. Maksut on suhteutettu miehen tuloihin. Uutena maksuna on tänä vuonna alettu periä kaikilta asukkailta tasasuuruinen siivousmaksu 40 euroa kuukaudessa. Ja nyt sitten ulkoilu muuttui maksulliseksi.
Miehen nettotulot ovat 1080 euroa kuukaudessa, joten hänelle jää pakollisten maksujen jälkeen käyttövaraa 240 euroa. Tästä rahasta palvelukotiasukkaan on kustannettava lääkkeensä, henkilökohtaisen hygienian hoidon kulut ja muut menot. Kolme kertaa viikossa ulkoilua eli 120 euroa kuukaudessa vie käyttövarasta puolet. Lääkekuluja hänellä on noin 50 euroa kuukaudessa.
Miehen maksut eivät ole erityisen korkeat. Vuokrahan on kohtuullinen, kun kaksi asukasta jakaa huoneen. Mutta ulkoilusta maksaminen 120 euroa kuukaudessa keikauttaa jo tilanteen huonoksi. Tuli väkisinkin mieleen puheet, että vangeilla on paremmat olot. Ja että lehmillä on ulkoiluun oikeuttavat direktiivinsä. Mutta vanha ihminen on eri tilanteessa: raha ratkaisee.
Kirjoittaja kysyy, eikö ulkoilussa avustaminen todellakaan kuulu palvelutalon arkirutiineihin? Vanha sukulainen pärjää, kun hänellä on toistaiseksi vähän rahaa säästössä. Asukkaina talossa on useita ikäihmisiä, joiden tulot ovat paljon pienemmät – he jäävät nyt ilman ulkoilua.
Kyseisen palvelutalon nettisivuilla kerrotaan, että maksut määräytyvät tulojen ja varallisuuden mukaan. Valtakunnallisesti palveluasumisen maksut ovat villi alue, jossa maksut ja niiden määräytymisperusteet vaihtelevat kunnittain ja sen mukaan, onko palvelutalo kunnan vai yksityisen ylläpitämä.
Maksuilta puuttuu lakiperusta, joka säätelisi maksujen määräytymistä ja esimerkiksi asukkaan velvollisuutta käyttää omia säästöjään tai myydä omaisuuttaan maksujen hoitamiseen. Nykyisin kuulee, että kunnissa ehdotetaan (varovaisesti) omaisuuden myyntiä, jotta asuminen palvelutalossa voi jatkua.
Keskustelua ikäihmisten suuremmasta osallistumisesta oman hoivansa kustannuksiin on pidetty Suomessa tabuna. Nyt asia on tullut enemmän esiin. Yksi esimerkki siitä on pankkien markkinoima niin sanottu käänteinen asuntolaina. Iäkkäät henkilöt omistavat yleisesti asuntonsa ja käänteinen asuntolaina merkitsisi, että henkilö saisi lainaa asuntoaan vastaan ja voisi käyttää rahan oman hoivansa tai muuten hyvinvointinsa edellyttämiin kustannuksiin.
Ensin on kuitenkin selvitettävä, mikä on se ikäihmisen palvelujen ydin, mitä hänellä on oikeus odottaa saavansa. Luottamus siihen, että saa palvelua, hoitoa ja hoivaa silloin, kun tarvitsee, on hyvän vanhuuden edellytys. Tämän lupauksen täytyy olla oikeudenmukainen ja yhtäläinen maan eri osissa.
Sosiaali- ja terveysministeriö onkin asettanut työryhmän pohtimaan palveluasumisen maksuperusteita ja valmistelemaan asiakasmaksujen uudistamisehdotukset. Aikaa työryhmällä on vuoden loppuun.
THL Blogi Julkaistu heinäkuussa 2013
Sirpa Andersson
erikoistutkija
Ikäihmisten palvelut, THL
Lisäys 16.3.2015
STM:n työryhmä sai työnsä valmiiksi helmikuussa 2015. Siinä esitetään palveluasumisen asiakasmaksuihin oleelliset parannukset kuten asiakkaalle jäävä käyttövara ja ruokailumaksun yhtenäistäminen. http://www.stm.fi/vireilla/tyoryhmat/asumispalvelujen-asiakasmaksut
Lisäys 16.3.2015
STM:n työryhmä sai työnsä valmiiksi helmikuussa 2015. Siinä esitetään palveluasumisen asiakasmaksuihin oleelliset parannukset kuten asiakkaalle jäävä käyttövara ja ruokailumaksun yhtenäistäminen. http://www.stm.fi/vireilla/tyoryhmat/asumispalvelujen-asiakasmaksut