Näin kirjoitetaan lehdessä 26.5. Kyllä suututtaa. Lehdessä haastatellaan johtajaylilääkäriä, mutta ylläolevaa lausetta ei kirjoiteta hänen sanomakseen. Päättelen, että sen täytyy olla toimittajan päässä syntynyt myöhäisherännäisyyden osoitus. Onhan jo viikkoja ymmärretty, ettei korona-virushysterian alkuohjeistus mennyt aivan nappiin. Ja useimmat yli 70-vuotiaat terveet ja hyvinvoivat ihmiset ovat koko korona-ajan käyneet ulkoilemassa, lenkkeilemässä ja luonnossa kulkemassa. Eihän tätä muuten kestä. Lihakset surkastuvat, hermot kiristyvät ja mieli masentuu, jos ei tee näin.
Siis ei ikäihmisiä ole missään vaiheessa määrätty olemaan sisällä kotona! Vaikka on voitu kuulla ja lukea komentoja ”pitää pysyä kotona”, niin yli 70-vuotiaskin päättää itse. Ymmärrettävää on, että suositus välttää sosiaalisia kontakteja tai rajata ne vähiin ja ulkotiloissa tapahtuvaksi, on hyväksyttävissä oleva. Olotila korona-aikana on outo, ihan kuin olisi itse toipilas ja odottaisi jonkunlaista toipumista.
Viime vuoden puolella, kun ei korona vielä ollut meitä selkeästi luokitellut vanhuksiksi, keskustelimme muutamien Porin tipulan tyttöjen (yo. 1968) kanssa, miltä tuntuu, kun täyttää 70 vuotta. Sillä kyllä se tuntuu. Yksi meistä totesi, ettei hänen vanhemmistaan kumpikaan ollut elänyt niin pitkään. Joku kertoi mieleen jo tulleen, ehtiikö nähdä lapsenlasten kasvavan aikuisiksi. Ja nimitykset puhuttivat, kuten aina. Tuntui edelleen, ettei mikään kelpaa kaikille pitkältäkään listalta ehdotuksia. Ei vanhus, seniori, iäkäs, ei edes kronologisesti ansioitunut. Eikä ammatiksi oikein sulateta eläkeläinen-vaihtoehtoa.
Toisaalta naureskelimme sille, että useampi meistä oli saanut omakantaan lääkärissä käynnin jälkeen yhden sanan virkkeen. ASIALLINEN. Kysyin tutulta lääkäriltä, joka totesi asiasta: "Asiallinen, orientoitunut aikaan ja paikkaan" on hyvin tavanomainen dokumentaatio siitä, että potilaalla ei ole (tälläkään kertaa) keskustelussa esiin tulevaa kognitiivista häiriötä. Tämä on toki hieman ongelmallinen, sillä se sanoo samalla, että jostain syystä on tarpeen ottaa asiaan kantaa, ja se jokin syy voi olla potilaan ikä. Ei potilaita niputeta yhdeksi kokonaisuudeksi, vaan juuri dokumentoidaan, että eri potilailla on erilainen nykytilanne.” Vastaus on hyvä - näinhän se on, että muistisairaudet lisääntyvät iän myötä, mutta siinäkin pätee se, että sairautta ei kohdata yhtenäisenä ryhmänä.
Mutta löytyipä positiivinen huomio. Kun 70-vuotiaiden pitää uusia ajokortti, se käy pelkällä nettitilauksella ilman lääkärintodistusta muistitesteineen. Vieläpä todella hyvin toimivalla sovelluksella. Toisin oli vielä vuonna 2018. Nyt ajokortin uusijana 70-vuotiaan omaan arvioon luotetaan.
Muuten, oma mielipiteeni on, ettei vanhuspalvelulakia olisi oikeastaan tarvinnut laatia ollenkaan, sillä terveydenhuollon ja sosiaalihuollon lainsäädäntö kattaa kaikenikäiset ihmiset. Esimerkiksi muistisairaiden tulee saada hoitoa, vaikkei vielä osata parantaa. Ei lailla voitu estää viime vuonna koettua hoivakriisiä. Laki ei auttanut, kun ahneet terveysjätit tekivät voittoja huonolla hoidon laadulla, ja voittivat kilpailutuksia, kun kunnat katsoivat vain hintaa. Kuntien ylläpitämät tehostetun palveluasumisen yksiköt eivät nekään saaneet aina puhtaita papereita. Rahasta oli sielläkin puutetta, ja asenne työhön ei ehkä ole ollut oikea.
This is not me. Sirpa A. 2020.