Anne Berest, Audrey Diwan, Caroline de Maigret ja Sophie Mas: Pariisitar – missä ja milloin vaan. Siltala. (2015)
Muodin kuluttaminen tuottaa vaatejätevuoria ja kurjuutta köyhien maiden vaatetehtaisiin ja niiden työntekijöille. Täytyy tehdä jotain! Vihreä Lanka 4/2016 neuvoo: Osta parempaa laatua, teetä ja uudista. Kierrätä käytetyt vaatteet. Ota yhteyttää vaatteiden tuojafirmoihin ja kerro, miksi ostat tai jätät ostamatta niiden merkkejä. Kysy tehtaiden työoloista ja vaadi parempia oloja ompelijoille. Tämä auttaa parantamaan vaatealan eettisyyttä, sillä tällaisten viestien määrä ohjaa yrityksiä – muotiteollisuus on altis kuluttajien mielenliikkeille.
Mutta vaatteet eivät ole vain välttämättömyys, ne ovat osa itsensä toteuttamista ja käsitystä itsestämme. Poimin kirjasta Pariisitar – missä ja milloin vaan muutamia juttuja pääotsikoiden alta. Niitä ovat mm. Tärkeät periaatteet, Ulkonäkö ja Vinkkejä pariisilaiseen elämänmenoon. Nämä voisivat auttaa löytämään oman tyylimme ja vähentää ostamista.
Pariisitar… antaa vinkkejä nuorille naisille. Minä, hieman vanhempana (reilusti 60+) luen kirjaa. Ja kyllä – hyviä vinkkejä, kunhan kestää kliseitä ja sivuuttaa sen, mikä ei ole ajankohtaista. Kuten esimerkiksi ohjeen: Löydä oma hajuvetesi ennen kuin täytät 30. Käytä sitä seuraavat 30 vuotta.
Tärkeistä periaatteista paras on ”Älä pelkää vanhenemista.” Kulttuurin harrastamisella on sama vaikutus kuin tuoreiden hedelmien syömisellä: siitä iho saa terveen hehkun. – Ole tietoinen sekä hyvistä että huonoista puolistasi. Vaali niitä salaa, mutta älä hurmaannu niistä liikaa.
Pariisittaren vaatekaapista ei löydy: Liian hienoja farkkuja, joissa on reikiä tai koristeompeleita. Ne ovat tietysti upeita, Bollywoodissa. -- Liian lyhyttä toppia. Emme ole enää viisitoistavuotiaita. —Feikkimerkkilaukkuja. Ne ovat kuin silikonirinnat. Itsetunto-ongelmia ei voi ratkaista väärennöksillä.
Lempiasuste on olennainen yksityiskohta, joka muuttaa koko olemuksen. ”Tarvitaan vain yksi asuste: se jonka nainen laittaa ylleen, kun hän haluaa tuntea itsenä vahvaksi. – Pariisitar viettää aikaa kirpputoreilla ja käytettyjen vaatteiden liikkeissä. Niistä hän löytää ihanan vaatteen tai asusteen, jota hän käyttää elämänsä loppuun asti. Oli se sitten upea trenssi, avokkaat tai nahkalaukku, sitä vaalitaan, siitä pidetään huolta, mutta ennen kaikkea sitä käytetään.
Lempiasuste on viehkeä, se on hyvästä materiaalista tehty – sen ei kuitenkaan ole tarkoitus herättää huomiota. ”Lempiasuste on huomaamaton, se on salaisuus. Ajaton. – Lempiasuste on välttämätön ylellisyys, mielentila, salainen ase, jonka avulla nainen tuntee itsensä hyvin pukeutuneeksi ja haavoittumattomaksi.”
Minihame ”Minihameen seurana voi olla valkoinen T-paita tai printtipusero, mutta ei syvää kaula-aukkoa tai muuta siveettömyyttä. Korot ovat matalat ”– Minihameen on oltava yksikertainen ja eleetön. Se ei ole viettelyn väline vaan vapauden merkki!
Älä pelkää vanhenemista. Pariisitar tietää, että on parempi näyttää ikäiseltään kuin iättömältä. Liialliset kauneusleikkaukset: useimmiten totuus on, että rypyttömistä kasvoista paistavat ennen kaikkea pelon kasvot. Pariisilaiset eivät yritä näyttä muulta kuin mitä he ovat. Heidän tavoitteensa ei ole niinkään näyttää nuorilta – mikä onkin vain harhakuva – vaan tulla itseänsä paremmaksi versioiksi niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Iästä riippumatta. ”Nauti naamastasi sellaisena kuin se on, sillä kymmenen vuoden kuluttua kaipaat sitä.”
”Iho pitää näyttää, se pitää paljastaa, riisua. Siksi ranskattaret karttavat meikkivoidetta, sillä se toimii käärinliinan tapaan. – Levitä meikkivoiteen sijasta kosteusvoidetta ja tarpeen mukaan BB-voidetta. – Kun olet lähdössä ulos, laita huulipunaa ja harjaa ripsiin runsaasti ripsiväriä.”
Ota itsellesi kiireetöntä aikaa. Pariisitar puistonpenkillä -luvussa osuu ja uppoaa. Melankolia viehättää: ”Pariisittarella on aina hyvä syy penkillä istuskeluun (viimeinen syy): Kun hän haluaa kuvitella, millaista on olla eräänä päivänä vanha nainen Pariisissa ja jutella puluille, kun ei muutakaan seuraa ole.”
