Joulumainoksia on jo joka puolella, jouluvaloja etsitään kaappien kätköistä. Vuosi siis on loppumassa. Niinpä katson taaksepäin ja vilkaisen lukemieni kirjojen listaa tältä vuodelta. Kirja per viikko näyttää olevan tahtini. Muutama ystäväni on pyytänyt lukuvinkkejä ja tässä niitä nyt sitten on viiden kirjan verran. Hiukan kuin paremmuusjärjestyksessä, mutta toisaalta ei kuitenkaan. Järjestys vaihtuu heti, kun mietin sitä lisää.
Günter Grass: Sipulia kuoriessa, romaani. 2007
Romaani on kuin muistelmateos, mutta mielikuvitus ja Grassin tunnistettava tyyli ja tyylikkyys erottavat sen ”vain” muistelemisesta. Puolet kirjasta kuvaa nuoren henkilön sotakokemuksia, mutta se on täynnä sotaromaanista vieraannuttavia elementtejä, surumielisiä tunnelmia ja epätodellisuuksia. Loppu kirjasta kertoo ainakin muutoista ja taitelijan etsinnöistä aina Peltirummun ilmestymiseen saakka vuoteen 1959.
Kirja sai minut muistamaan ”uusia” asioita lapsuudestani, mutta samalla myös epäilemään muistojeni oikeellisuutta. (Minulla on lähisukulainen, joka mielellään korjaa muisteluitani ”Ei se niin ollut”). Grass sanoo, että se mikä jää mieleen, ilmaantuu kutsumatta, esiintyy toisella nimellä ja rakastaa valepukuja. Sen seula on milloin harva, milloin tiheä. Uskotaan!
Colm Tóibín: Äitejä ja poikia, novelleja. 2013
Kirjan novelleissa kerrotaan usein aikuisista. Äidin ja lapsen välinen rakkaus on silloin erilaista kuin lapsen ollessa pieni. Suhde on voinut kokea säröjä, ehkä äidin ja pojan välillä on kuilu. Novellien melankolia on syvällistä ja karun kaunista. Kirja on mielestäni aivan pakahduttavan koskettava.
Alice Munro: Sanansaattaja, novelleja. 2008
Alakulo on tyypillistä Munrollekin. Sanasaattajassa on omakohtaista suvun historiaa kaunokirjallisessa muodossa, joka ei pitäydy tosiasioissa, vaan perustuu alitajunnan ja unenomaiseen tietoon. Kirjassa on kaksi pitkää kertomusta, joista toisessa ylitetään Atlanti vuonna 1818. Meriä ylitetään paremman elämän toivossa tänäänkin. Munro on edelleen yksi suosikkejani.
Antonio Tabucci: Intialainen yösoitto. 2000
Kirjassa matkustetaan ristiin rastiin Intiaa etsimässä kadonnutta ystävää. Intia on minulle täysin vieras. Mutta kaipasin edes pientä tutustumista. Ja tuntuukin, että italialaisen Tabuccin ”yömaailman” ja sen varjomaisten ihmisten kuvaus antaa hiukan syvyyttä tv:n luomille Intia-mielikuville.
Vladimir Nabokov: Kalvas hehku. 2014 (1962)
Viimeisenä vielä – ei niinkään lukuvinkkinä – vaan pienenä hienosteluna tyyliin ”tällaistakin olen lukenut, ei ehkä kiinnosta teitä”. Mutta loistava Nabokov sai minut nauramaan nautiskellen ja puistelemaan päätäni. Ymmärtäminen jäi hiukan sivuseikaksi.
- - - - - -
Vuonna 2014 listalla oli vain uusia teoksia. Viiden lista näytti silloin tältä:
Sirpa Kähkönen: Graniittimies
Jayne Ann Phillips: Murhenäytelmä
Zaida Smith: Kauneudesta
Paul Auster: Sunset Park
Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti